25.8 Saatiin vihdoin toteutettua tämä "kuvausprojekti" joka on koko kesän ajan ollut suunnitteilla. Haluttiin kuvista kesäisiä, joten aika viime tippaan saatiin tämä sovitettua. Taisivat nimittäin olla ihan viimeisiä lämpimiä päiviä ! Peltokin oli tuolloin vielä kauniin vihertävä, nyt se on jo vaihtanut väriä syksyisemmäksi. Tässä taitaa olla suurin osa onnistuneimmista otoksista, ja ihan kivoja kuvia tuli !
5.9. Pääsimme vihdoin Bambin kanssa aloittamaan kisauran tallimme omissa kilpailuissa ! Luokaksi valikoitui 40-50cm, joka tietysti Herra Liioittelijan mielestä oli paljon isompi... Kilpailut oli aluksi tarkoitus järjestää ulkokentällä, mutta sateisen kelin takia kenttä oli niin märkä ettei siinä voinut hypätä. Tämä aiheutti meille vielä vähän lisähaastetta, koska B on aina maneesissa jännittyneempi. Todennäköisesti tämä johtuu siitä, että maneesi on aika kapea ja Bambin on suurine liikkeineen vaikeampi "mahtua" liikkumaan siellä. Tämä varmasti helpottaa, kunhan saamme ruunalle voimaa kokoamaan ja kantamaan itsensä paremmin. Bambi ei myöskään ollut hypännyt maneesissa kun viimeksi talvella, joten oletinkin että B jännittäisi varmasti esteitä normaalia enemmän. Verryttely oli meidän osalta pientä sähläystä, Bambi kävi aika kuumana ja oli tosi jännittynyt. Molemmille verryttelyesteille, valkosiniselle pystylle sekä keltamustalle okserille se aluksi stoppasi. Päästiin niistä kuitenkin yli, joskin hieman liioitellusti. Radan ensimmäinen este oli tämä verryttelyesteenäkin toiminut sininen pysty, joka ylitettiin sitten tämän ansiosta ihan hyvin. Koska hyppy sujui hyvin, jatkoin laukassa seuraavalle esteelle joka oli myös verryttelyssä ylitetty keltamusta okseri. Käännös seuraavalle ruskealle pystylle sujui aika mielenkiintoisesti, taisimme olla Bambin kanssa menossa eri suuntiin :D Päästiin kuitenkin yli, ja siitä epämääräiset neljä askelta turkoosille okserille. Tämä kaareva linja oli Bambille ihan uusi tehtävä, ja okseri tuli aika äkkiä, mutta hienosti siitä kuitenkin selvisi ! Seuraava portti sujuvasti, ja siitä pitkä lähestyminen punaiselle pystylle. Seuraavassa kaarteessa en saanut ulkoapuja läpi, ja laukka rikkoutui. Jotain epämääräistä sähellystä ja kommunikaatiokatkosta missä askellajissa jatkaa. Nostin kuitenkin laukan lähestyessä keltamustaa okseria, mutta ylimääräisestä sähellyksestä johtuen mentiin ohi. Tämän olisi mahdollisesti voinut välttää, jos olisin jatkanut esteelle ravissa. Tästä viisastuneena lähestyin estettä uudelleen ravissa, Bambi nosti itse laukan paria askelta ennen estettä ja hyppy sujui ongelmitta. Viimeinen, jo tutuksi tullut pysty myös sujuvasti. Kokonaisuudessaan olen tosi tyytyväinen hevoseen, se yllätti minut ja monta muuta ihan hyvällä ensimmäisellä kisasuorituksella. Itse olisin monessa kohdassa voinut ratsastaa tarkemmin, mutta ensi kerralla sitten paremmin :) Katsojille aiheutimme kuulemma ylimääräisiä sydämentykytyksiä, ja heitä taisikin jännittää enemmän kuin minua :D Alla olevassa videossa näkyy kaikki verryttelyhypyt, jonka jälkeen rata kokonaisuudessaan. Katsotaan jos päästäisiin vielä tässä syksyn aikana johonkin pikkukisoihin hakemaan rutiinia. :)
Viimeinen(kin) puoli vuotta on ollut oikeaa vuoristorataa. Bambi on ollut minulla pian vuoden päivät, mutta uskallan väittää, että lähes puolet siitä ajasta on vietetty sairaslomalla...Tai siis minä, ja B on joko lomaillut, tai treenannut kevyesti lainakuskin kanssa. Bambille lomailu silloin tällöin näin ensimmäisenä ratsastusvuotenaan on tehnyt varmasti ihan hyvää niin henkisen kuin fyysisenkin kehityksen kannalta, mutta toki harmittaa että näitä takapakkeja treeniin on tullut niin luokattoman paljon. Voisin tässä vähän tiivistettynä kertoa kuluneesta puolesta vuodesta;
Alkuvuodesta päästiin jo ihan kivasti treenin makuun, sileällä saatiin aika paljon aikaan, mutta puomit ja esteet tuottivat edelleen päänvaivaa. Jätettiin esteet hetkeksi rauhaan, ja aloitettiin "alusta" eli ihan vaan maapuomeja. Joka päivä. Niin että niistä tulisi rutiinia, eikä ole siis mikään "speciaalitilanne" että niitä mennään. Parin kuukauden puomitreenit alkoivat vihdoin tuottaa edes pientä tulosta, ja hommassa alkoi olla jo vähän jotain järkeä.
Tässä otos alkuvuodelta kun puomityöskentelyyn oli tullut pieni tauko
Toukokuun vaihtuessa loukkasin nilkkani portaissa (voiko joku edes olla näin tapaturma-altis?) enkä päässyt selkään kuukauteen. Bambi pääsi sitten taas pikku lomaa viettämään muutamaksi viikoksi. Onneksi kuitenkin löysin sopivan lainakuskin loppuviikoille, joten B pääsi takaisin treeniin vaikken itse selkään vielä päässyt. Juoksutusympyrässä vierailimme myös viikoittain.
Kesäkuun alkupuolella sain vihdoin lääkäriltä luvan ratsastaa. Aloitettiin treenit lyhyissä pätkissä, mutta otettiin heti taas puomit jokaiseen kertaan mukaan. Nilkka ei tietysti vielä ihan täydessä kunnossa ollut, ja etenkin keventäminen ja pohjeapujen antaminen oli vähän puutteellista ja hankalaa. Ensimmäisillä kerroilla joutui vähän taas aloittamaan alusta, tuntuu aina taukojen jälkeen unohtumaan ettei ne puomit hyökkää kimppuun :D . Aika nopeasti Bambi kuitenkin tajusi jutun juonen, ja alkoi jo vähän itse hakeutumaan innostuneen oloisesti puomin yli suoraan. Vaikka B edelleen loikkaa turhan isosti puomin yli, oli ylitys kuitenkin hallittu ja jo aika rento, eikä nopea ja jännittynyt "rykäisy".
Tässä pieni editoitu video kesäkuulta;
Heinäkuussa ikkuhiljaa alettiin ottaa mukaan myös pieniä esteitä/kavaletteja. B:n mielestä estetolppien välissä olevat puomit ovat paljon jännempiä kuin kavalettitelineillä olevat puomit, vaikka olisivatkin aivan samalla korkeudella :D
Pätkää heinäkuun alusta; Tässä näkyy hyvin kuinka tuo kavaletti sujuu rauhallisesti, mutta pieni este vaatii vähän rohkaisua.
Pätkää pikkuesteiltä 11.7.2015
Ylläolevassa videossa Bambi kivasti itse imee suoraan esteelle, eikä kyseenalaista mennäänkö yli vai ei. Vauhtia on ehkä vähän liikaa ja hypyt lähtevät turhan kaukaa, mutten koe sitä tässä vaiheessa kovin suureksi virheeksi kunhan meno pysyy hallittuna. B on kovin herkkä hevonen, ja se helposti pistää liinat kiinni jos asettaa liikaa painetta jo ennestään haasteellisen tehtävän edessä. Uskon että kun saadaan Bambille lisää rutiinia ja itseluottamusta hyppäämiseen, tulee sitä kautta tasaisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa enemmän lähestymiseen. :)
Meidän oli tarkoitus osallistua tallin harjoituskilpailuihin heinäkuun puolenvälin jälkeen, mutta yllätys yllätys tämän esti taas pieni sairasloma...
Meidän maastoreissu ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan;
Tarkoitukseni oli mennä kentällä sileätyöskentelyä, ja olin jo selkään noussut kentällä, kunnes päätin kuumaan ilmaan vedoten siirtää kentällä pyörimisen toiseen kertaan ja lähteä rennommin humputtelemaan maastoon...Ravailtiin tallin laukkarataa ympäri, ja koska B tuntui olevan kivasti kuulolla, päätin sitten ottaa myös laukkaa mukaan. Virhe. Laukkarata on pituudeltaan arviolta 1,5-2km ja n. puolet siitä menee metsän läpi. Tämä metsäosuus sujui ihan mallikkaasti ja rauhallisesti, mutta sieltä siiryessä avonaiselle, peltoja ympäröivälle osuudelle, päättyvät minun muistikuvat. Löysin sitten itseni hiekkatien pinnalta, aika rajusti ilmeisesti olin maahan tullut koska taju meni, ja päässä sekä niskassa/selkärangasssa tuntui kovaa kipua. Hevosta ei näkynyt mailla halmeilla, ja siinä sitten pienessä shokissa mietin mihi suuntaan lähden. Jonkun aikaa etsiskeltyäni Bambia, eräs tallilainen tuli vastaan ja kertoi saaneen puhelun Jokelassa laukkailevasta erikoisenvärisestä hevosesta. Onni onnettomuudessa, B selvisi suht ehjin nahoin pikku seikkailusta, viikon mittainen saikku tosin kainalossa olevasta haavasta. Itselläni vierähti pari viikkoa kovissa kivuissa ja lääkehumalassa. Kipuja on edelleen, mutta nyt ne on onneksi nyt jo suht siedettäviä. Toivottavasti eivät kuitenkaan jää pysyvästi !
En normaalisti koskaan lähde yksin nuoren hevosen kanssa maastoon, koska välillä jo aitojen sisäpuolella on tosissaan haastetta pysyä kyydissä tämän nuorukaisen tempausten johdosta. :D Tästä viisastuneena maastoon vain kaverin kanssa, ja taidanpa tulevaisuudessa pukeutua turvaliiviin !
Taas olemme päässeet onneksi takaisin treenin makuun.
On kiva huomata ja kuulla valmentajilta että edistystä on huomattavasti tapahtunut tässä vuoden aikana. Välillä on hetkiä jolloin tuntuu että nämä vaikeudet on ylitsepääsemättömiä, mutta mulla on kuitenkin niin kova usko tämän hevosen kykyihin, että en halua luovuttaa. Tämä vuosi on kasvattanut mua sekä ratsastajana, että myös ihmisenä ihan käsittämättömän paljon. Nuoren, ja vielä erityisen hankalan ja herkän nuoren hevosen kanssa on saanut opetella kärsivällisyyttä aivan uudessa mittakaavassa. Onneksi Bamse on kaiken hankaluuden ja herkkyyden lisäksi aivan ihana ja varmaan maailman hellyydenkipein persoona :)
Bamse tykkää nuuskutella (ja maistella...) hiuksia, ja seuraa mua pää mun hiuksissa :D
Loppukevennykseksi muutama ehkä vähän huvittava kuva ensimmäisiltä kuukausilta ;D Jospa sitä jotain muutosta parempaan on tapahtunut !
Johan on taas pitkä aika viime kirjoituksesta ! Kuten arvata saattaa, paljon on taas ehtinyt tapahtumaan. Mistähän sitä nyt sitten aloittaisi... Joulukuu sujui aika rauhallisissa merkeissä, milloin mistäkin syystä. Päätettiin alkukuusta antaa Bambille reilun viikon pituinen mietiskelyloma hyppäilyistä. Tosiaan marraskuussa ratsuttaja treenasi jätkän kanssa esteitä/kavaletteja kaksi kertaa viikossa, minä harjoittelin yksittäisiä maapuomeja käynnissä ja ravissa. Joulukuun puolivälissä onnistuin loukkaamaan polveni hiukan epätavallisessa tilanteessa. Olin kyykyssä ottamassa hevoselta suojia pois, ja hevonen ilmeisesti säikähti jotain ja teki nopean liikkeen sivulle. Jouduin äkisti väistämään, ja polvi vääntyi noustessani ylös. Ensimmäiset pari päivää koitin ratsastaa tuen kanssa, mutta polvi vaan kipeytyi ja turposi entisestään joten päätin pyytää ystävääni pojan selkään. Heillä sujui onneksi ihan kivasti, mutta kun pääsimme talliin, latasi hevonen potkun juuri tämän saman jalan reiteen. Potku oli niin kova, että jalalle varaaminen ei tullut kysymykseenkään, joten siinä ei auttanut kun lähteä Hyvinkään sairaalaan. Aluksi lääkäri epäili jopa reisiluun murtumaa, mutta onneksi sellaista ei löytynyt ! Ensimmäiseen viikkoon en pystynyt laskea jalkaa edes maahan, ja vahvojen kipulääkkeiden voimalla pystyin juuri ja juuri kävellä kepeillä. Sain lähetteen magneettikuviin, ja sieltä löytyi luukontuusiota sekä laajoja pehmytkudosvaurioita joiden parantumiseen menisi useita kuukausia. Bambi rokotettiin sitten tähän väliin, kun joutuisi kuitenkin lomailemaan pari viikkoa. Jos nyt jotain hyvää pitäisi näistä pikku takapakeista keksiä, niin tuli ainakin ihan sopivaan saumaan tämä, ja noin nuorelle teki kyllä varmasti hyvää vähän lomailla tähän väliin ja mietiskellä oppimiaan asioita :) Näin edustavina oltiin jouluaattona :D
Silmät kiinni..
Samaa näköä ?
Nyt onneksi alkaa jalka olla paremmassa kondiksessa, ja selkäänkin
olen jo takaisin kiivennyt. Sileällä B on tuntunut vähän epätasaiselta,
ja pientä uhmaakin on ollut havaittavissa. Viime viikolla yksi ilta
oltiin juuri ruuhka-aikaan täydessä maneesissa, Bambi sai sitten jonkun
kohtauksen ja ihan täytenä yllätyksenä pukitti mut tonttiin...Virtaa pojalla on kyllä kun pienessä kylässä, mutta
niinhän sitä pitää vähän nuoressa hevosessa ollakin ;) Tiistaina meillä oli ensimmäinen estetunti, jossa mentiin aluksi pieniä tehtäviä, ja lopuksi pientä rataa. Radassa oli yhtä estettä lukuunottamatta kaikki jonkinlaisia erikoisesteitä. Portti poispäin muista hevosista aiheutti jokseenkin pieniä erimielisyyksiä, mutta parilla yrittämällä siitäkin selvittiin oikein hyvin, itse olisin vain saanut olla reilusti jämäkämpi! Jätkän hypyt ovat kyllä edelleen niin valtavia, että siellä selässä pysyminen on toisinaan pieni haaste...etenkin kun hyppy saattaa lähteä ihan mistä kohtaa vain ja ihan mihin suuntaan vain :D Bambi sai kuitenkin paljon kehuja mm. hienosta hypystä, ja olin itsekin tosi tyytyväinen hevoseen !
Heipsan ! Viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt jo aikaa, ja aika paljon on kerennyt tapahtumaankin. Muutimme 31.10 Jokelaan Rake-tallille, jossa olemme viihtyneet todella hyvin kohta kuukauden päivät. Ihmiset ovat mukavia, tilat viihtyisät ja toimivat ! Bambi sai tilavan karsinan ja tarhan, ja on sopeutunut uuteen talliin hyvin. Satula-asiatkin on saatu kuntoon, joten olemme kivasti päässeet takaisin treeniin. Hipposportista löytyi pojalle Prestigen estesatula, johon olen kyllä ollut tyytyväinen. Aluksi oli pieni "kulttuurishokki" siirtyä todella hyvillä tuilla varustetusta yleissatulasta tähän, ja tuntui etten saa jalkaa lähelle hevosta, mutta nyt se tuntuu jo oikein passelilta meille kummallekkin. Ensimmäiset ratsastuskerrat maneesissa olivat nuorukaisen mielestä erityisen jänniä, mutta nyt on jo poika rauhottunut huomattavasti. Kentälläkin ollaan ehditty pari kertaa pyörähtämään, mutta kelien vuoksi on maneesi tullut tutummaksi. Pohjat ovat kummassakin todella ensiluokkaiset ! Ratsuttajakin on esteille saatu nyt mukaan kuvioihin, olen jo nyt muutamien kertojen jälkeen todella tyytyväinen ! Ratsuttajan sanoin hevosessa on hurjasti laatua, mutta se on aika haastava muttei kuitenkaan mahdoton. Todella varovainen se on jaloistaan, ja hyppää pienetkin esteet valtavalla voimalla ja korkealta. Myös maapuomit. Ollaan useamman kerran viikossa harjoiteltu ihan yksittäisten maapuomien ylitystä käynnissä, mutta toistaiseksi ei vielä yhtäkään puomia käynnissä päästy, edes maastakäsin. Toistoja vaan, niin eiköhän se jossain vaiheessa huomaa että helpomma pääsee kun vaan kävelee yli ;D
Bambi oli sitä mieltä että alkukäynnit on kävelty...
Nyt on ensimmäiset kaksi viikkoa pojan kanssa yhteiseloa takana, ja täytyy sanoa, että on se jo hurmannut valloittavalla persoonallaan minut ja äidin :) Se on ihan uskomattoman sosiaalinen ja utelias, tulisi luultavasti syliin jos vain mahtuisi ;) Ollaan käyty aina ratsastelun jälkeen kävelemässä pikku maastolenkki, välillä selästä ja välillä maastakäsin, ja viimeisen viikon ajan oikein rennosti ilman sinkoiluja ! Ollaan harjoiteltu paljon väistöjä, ja nyt tuntuu että B on hoksannut hienosti jutun juonen. Tänään kävin ratsastamassa ja hoitamassa Bambin jo aamulla ennen töitä. Keskityttiin laukannostoihin, muutama askel laukkaa, käyntiin, valmistelu ja uusi nosto. Hienosti nousi oikeat laukat, paitsi kerran, jonka B korjasi hienosti itse oikeaan !
Lepopäivien jälkeiset ratsastelut on sen sijaan tuottaneet hieman haastetta...B kun on muutenkin aika säpäkkä kaveri, niin vapaan jälkeen toinen ei meinaa pysyä nahoissaan.:D Täytyy koittaa jatkossa vaikka juoksuttaa vähän ylimääräisiä höyryjä pois.
Teen tosiaan kaksivuorotyötä, joka aiheuttaa vähän lisähaastetta tallilla käymiseen, mutta sekin on tosiasiassa vain järjestelykysymys. Nyt kuitenkin on onneksi vapaa viikonloppu, joten saa vähän levätä rankan viikon jälkeen, ja vaikka hidastella tallilla niin paljon kun sielu sietää ! Hauskaa viikonloppua kaikille ! :)
Aloitetaan pienellä esittäytymisellä; Olen Emilia, 20, Järvenpäästä ja blogini käsittelee minun ja nuoren estehevoseni elämää. Päätin kokeilla bloggaamista, koska tämä on hyvä tapa kirjata ylös omia ajatuksia ja seurata kehitystä.:) Tykkään editoida videoita, ja muutama vuosi tein niitä aika paljonkin. Ne ovat lähes kaikki vielä kanavallani Youtubessa, ja niissä esiintyy suurimmaksi osaksi entinen hevoseni. Linkin kanavaan löydätte tästä . Blogin päätähtenä toimii siis 4,5-vuotias hollanninpuoliveriruuna Bambi, jonka kanssa aloittelemme monipuolisesti treenaamista, sekä jatkamme koulutusta yhdessä valmentajien ja ratsuttajien kanssa. Meillä on ruunan kanssa vasta pari viikkoa yhteiseloa takana, joten opittavaa toisistamme on vielä todella paljon. Bambi on jonkun verran ikäisiään jäljessä, se on kasvanut hitaasti ja tämän takia sen kanssa on edetty aika hissukseen. Pohja on kuitenkin hyvällä mallilla, ja se kulkee tasapainoisesti kaikissa askellajeissa. Nyt ensimmäisen parin viikon aikana olemme tehneet paljon töitä maasta käsin, koen sen todella tärkeäksi luottamuksen ja kunnioituksen kannalta. Etenkin kun on nuoresta ja kokemattomasta hevosesta kyse, on mielestäni ehdottoman tärkeää että hevonen oppii alusta asti kunnioittamaan ja luottamaan, kuitenkaan pelkäämättä ihmistä. Selästä käsin ollaan aloitettu kevyesti, pyritty rentouteen ja tasaisuuteen. Ollaan pohdittu ja kokeiltu minkälainen "viikko-ohjelma" toimii B:n kohdalla parhaiten. Sopiva määrä liikuntaa, ja tarpeeksi lepoa, jotta nuori hevonen pysyy sekä fyysisesti että henkisesti terveenä. B on aika tyypillinen nuori hevonen, uusia ja jänniä asioita tulee eteen päivittäin, joihin se kuitenkin suhtautuu uteliaasti ja rohkeasti . Etenkin lepo-ja tarhailupäivien jälkeen saa selässä kyllä olla hereillä, sillä tarvittaessa sen reaktiot ovat käsittämättömän nopeat ;D Työmaata ja haastetta on luvassa, mutta johdonmukaisuudella, kärsivällisyydellä ja nöyrällä asenteella, sekä kyvyllä pyytää ja ottaa vastaan apua, pääsee varmasti jo pitkälle :) Tervetuloa seuraamaan !
